Make it Look Like an Accident #1

Sain haltuuni Make it Look Like an Accident -zinen numerot kaksi ja kolme. Ykkösnumero ilmestyi jo vuonna 2005, ja se on ollut loppuunmyyty jo ajat sitten, olihan sen "painoskin" reippaasti alle 100 kappaletta. Mutta jotta ne, jotka eivät ehtineet alkuperäistä lehteä tilata, voisivat sen lukea, on ensimmäinen Make it Look Like an Accident ladattavissa lehden nettisivuilta. Koska arvionakkiini kuului jo kaksi viimeisintä numeroa, päätinpä lisätä ykkösenkin vielä mukaan kun se on noinkin helposti saatavilla.

Lehden takana piileskelevät mystiset nimimerkit JK (Jari Kuosa) ja AK (Aki Kuosmanen). Muista yhteyksistä tuttuja kavereita siis, mikä näkyy jonkinlaisena Shitsuck Tapes- ja Tampere-keskeisyytenä. Juttuja on siis aiheista, joista kukaan muu ei välttämättä ymmärtäisi (tai kehtaisi) kirjoittaa yhtään mitään. MILLAA:n ensimmäinen numero on kolmikon "asiallisin", ainakin mitä tulee taittoon. Taitto on yhtenäistä, minkä vuoksi lehti on ehkä hieman tylsän näköinen, vaikka siellä sun täällä on kuviakin. Toisessa Vaihtoehdossa tätä verrattiin jo Parnassoon.

Haastatteluja on kaksi kappaletta. Ensimmäiseksi on haastateltu Eddie Edwardsia, ei tosin sitä mäkihyppääjää vaan bändiä, joka on ottanut tästä mäkikotkasta nimensä. Ja olihan Eddie Edwardsin No haist' sääki ny jo vittuus! -demo (2000) Shitsuckin ensimmäinen kasetti. Toinen haastateltava on punkaharjulainen Kierrätys, joka on tosin tainnut jo joutua ajan ja tomun hautaamaksi. Sitten olisi Francis E. Dec -juttua, joka oli melkoista tajunnanvirtaa, mitä sitä nyt vähän luin. Tuohon tekstiin nähden täydellisenä kontrastina ovat seuraavat sivut, jotka ovat täynnä sarjakuvia, pääasiassa AK:n tekemiä. Mämmi (vuodelta 2001!?) on varmaan parasta piirrosjälkeä ja huonointa huumoria, mitä mies on saanut aikaan. Samaistuin sarjakuvaan, koska se kuvastaa omaa mielipidettäni mämmistä, mutta miksi kateellinen mies halusi pilata toisen mämmin sen sijaan, että olisi syönyt sen? Spontaani repeäminen ja 82 pistettä.

Sivuja koko tekeleessä on yhteensä 28 kannet mukaan laskettuna, ja jo sivusta 11 eteenpäin on arvioita. Ensin on "zine-arviot", eli käytännössä tässä on arvioitu jehovantodistajien sun muiden lappusia. Miksen minä ikinä saa niitä noin paljoa? Enkö ole riittävän saatanallinen? Ilo ei kestä kuitenkaan muutamaa sivua pitempään, mutta levyarvioita on sitten jo useamman sivun edestä. Herrat JK ja AK ovat arvioineet epämääräisen läjän kirpputorilevyjä, joiden joukossa on mm. karmaisevinta suomi-iskelmää, ruotsalaista humppaa tai 80-lukulaista muovipoppia. Ja onhan joukossa tietenkin panhuilu-kammotuskin! Jos pisteitä on annettu, niin pääasiassa levyt ovat saaneet joko 77, 78 tai 82 pistettä. Tosin näitä arvioita ei lue kaikkia samalla istumalla läpi, vaikka ne muutamat röhönaurut kirvoittikin. Liika on liikaa.

Siinä oli ensimmäisen MILLAA:n anti kaikessa lyhykäisyydessään typistettynä. Odotin kahden jälkimmäisen numeron perusteella rujompaa meininkiä, joten siksi tämä selkeästi linjatonta linjaansa hakeva lehti olikin pienoinen pettymys. Lehden piti alunperin ilmestyä 2 - 3 kertaa vuodessa, mutta tätä kirjoittaessa on viiden vuoden aikana tullut kolme numeroa. Nyttemmin tahti on kasvanut, ja neljättä numeroa pyritään saamaan valmiiksi alkavan syksyn aikana. Ajattelinpa itsekin kantaa korteni kekoon...

http://piparnakkeli.wordpress.com/2010/08/22/make-it-look-like-an-accident-1/