Make it Look Like an Accident #2

Kestipäs siinä kauan, kun Make it Look Like an Accident ilmestyi toisen kerran. Sivumäärä on kasvanut jopa kuuteenkymmeneen, mikä on todella suuri määrä luettavaksi, varsinkin kun lehdykkä on pullollaan raskasta asiaakin. Kannessa lukijaa tervehtii Bamse, eli Maailman Vahvin Nalle. Tuli melkein oma lapsuus mieleen, kun minulle ja pikkusiskolleni tilattiin kyseistä lehteä. En tosin omaa laiskuuttani lukenut sitä, vaan katselin aina pelkät kuvat ja koetin ratkoa palkintotehtäviä. Kertaakaan en noihin palkintotehtäviin osallistunut, sillä sillan alla asuvallani perheelläni ei ollut varaa lunastaa kupongin lähettämiseen vaadittavaa postimerkkiä! Sitten tilattiinkin jo Aku Ankka, jota en myöskään omaa laiskuuttani lukenut.

Äkkikuolema soitti jutun mukaan black metallia, vaikka nimessä kalskahtaa punk. Tosin mitä pitemmälle juttua lukee, niin sitä ilmeisemmäksi käy että Äkkikuolema on artikkelin kirjoittajan omaa keksintöä. Juttu on kaikkine banaaliuksineen melko terävää parodiointia black metallista, onhan siinä osattu viitata black metallin veriseen historiaan niin Norjassa kuin Suomessakin.Sitten miehet ovat käyneet läpi Panic IC:n, KMA:n ja Faken tuotantoa. Vaikka itsekin olen myöhäislapsuuttani/varhaisnuoruuttani elänyt noiden bändien ollessa aktiivisia, en silti muistanut niiden olemassaoloa. Ehkä hyvä vaan, mutta Molli-Ollin kyllä muistin. Kääk!

MILLAA:n kakkosnumero keskittyy musiikkiin, ellei tämä tullut jo selväksi. Mukana on tietysti levyarvioita... jätkät eivät toivottavasti maksaneet näistä levyistä, ainakaan paljoa? Mukana on nimittäin sellaisia levyjä, jotka minäkin tiedän umpipaskoiksi ilman, että alkaisin niitä edes kuuntelemaan. Skaala on onneksi laajentunut ykkösnumeron levyistä jopa Shakiraan, Kim Lönnholmiin ("böö plöää!") ja Lörssoniin. Mutta olisitte nyt edes David Hasselhoffin Night Rockerin arvioineet loppuun asti, perkeleet! Suurin irtiotto tehdään, kun JK analysoi dyykkaamansa mp3-soittimen sisältöä. Osaa mieskin rakastaa on muuten oikeasti sellainen Suomirokkia-tyylinen kokoelma, jonka ehdottomasti parasta antia ovat Juho Juntusen piirtämät kannet! Mutta jatketaan MILLAA:n parissa: Mukana ovat myös Tero Lehdon eroottiset levyarviot, asiaa huonolaatuisista vinyyleistä (ns. levyperseilystä) ja suoraan The Hellacoptersin Supershitty to the Maxin cd-lehtisestä pöllitty cd-vastainen tekstinrimpsu, jota lukiessa ensimmäistä kertaa tuli paha mieli, vaikka omistamani vinyylit laskettiin jo levyn ostohetkellä sadoissa. Nyt palasin muistoissani tuohon hetkeen, ja paha mieli palasi saman tien. Mukana on myös raporttia Malesiasta sekä asiantuntevat keikka- ja zine-arviot.

Tekijät ovat lukeneet kritiikit edellisnumeron parnassomaisuudesta, ja nyt taitto on kaikkea muuta kuin tylsää. Taitto menee jo gonzoilevan perseilyn puolelle, ja tätä vain korostaa mustavalkoinen värimaailma. Milloin tekstien seassa vipeltää Chuck Norris, milloin sarjakuvia. Sarjakuvia on tässä numerossa edellisnumeroon verrattuna enemmän. Suoraan sanottuna AK ei osaa kovin hyvin piirtää, mutta sehän ei ole este jos haluaa kertoa tarinan vaikkapa paksusta natsista, joka kohtaa metsäSSä käyskennelleSSään arjalaisen herrarotukoiran. "Deicide on aika luja!" JK taas on nähnyt suomalaisten poliitikkojen korupuheiden läpi ja tulkkaa meille nyt, mitä näillä on oikeasti sanottavana.

Kaiken kaikkiaan MILLAA:n kakkosnumero on tuntuva parannus ykkösestä. Painoskin oli suurempi, ja lehteä on tiettävästi vielä saatavilla. Kokeilkaa vaikka tilaamista.

"Arjalaista en ammu."

http://piparnakkeli.wordpress.com/2010/08/22/make-it-look-like-an-accident-2/